Viimeisiä viedään

Ystävät hyvät, on päiviä Espanjassa jäljellä enää kolme...
Tänään edessä oli hetki jota olen pelännyt, nimittäin matkalaukkujen pakkaaminen! Tavaraa on viiden kuukauden aikana kertynyt enemmän kuin laki sallii ja järkytys olikin melkoinen kun aloitin pakkaamisen, mistä tätä tavaraa tulee?? Päädyin lähettämään yhden matkalaukun Suomeen (hintavertailun jälkeen löysin yhtiön, joka toimittaa laukun kotiovelle 50 eurolla) ja raahaamaan loput 40 kiloa mukanani (:

Hallittu kaaos

Viimeisiä Espanja-viikkojani sain piristämään ihanan ystäväni Anniinan. Täällä ulkomailla ollessa sitä helposti unohtaa, miten helppoa, luonnollista ja äärettömän mukavaa on viettää aikaa hyvän ystävän kanssa, joka todella tuntee sinut. Lomailumme koostui:

 

            Minun ohjaamista turistikierroksista Granadassa ja Malagassa

                                               Useista shoppailukierroksista

                                            
                                   Hauskojen kuvien ottamisesta

    
                                                  Nähtävyyksien ihmettelystä

                                                      Löhöilystä rannalla

                     Arabialaisesta kylpylästä (kuumia altaita ja hierontaa, kelpas!)

                                          Juoksulenkeistä Granadan kaduilla

       

                                     Sekä tietysti lukemattomista herkkuhetkistä!

Lomailun ohessa minun täytyi kuitenkin myös keskittyä kurssieni päättökokeisiin, jotka yhtä lukuunottamatta olivat suullisia esitelmiä. Pidin esitelmän suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, ohjasin tunnin verran harjoitteita stereotypioiden kohtaamisesta ja puhuin musiikin erilaisista vaikutuksista ihmisiin. Lisäksi minun täytyi kirjoittaa yksi essee ja tehdä kirjallinen koe. Kaiken kaikkiaan opintopisteet siis tipahtivat aika helposti, ilman sen suurempaa stressiä. Mutta kuten jo aikaisemmin olen asiaa täällä blogin puolella avannut, niin yliopisto-opinnot täällä ovat kyllä tuottaneet minulle pienimuotoisen pettymyksen. Opintojen laatu ei ole lähelläkään Suomen tasoa. Luennot ja pienryhmätapaamiset eivät todellakaan ole samalla tavalla valmisteltuja kuin Suomessa. Suurimmalla osalla opettajista ei tunnu olevan juuri minkäänlaisia opetusmetodeja eikä opetus yleensä pohjaudu mihinkään teoriaan. Yhdellä opettajistani tosin kyllä oli opetusmetodi, joka pohjautui pitkälti opiskelijoiden pelotteluun ja nolaamiseen, minkä vuoksi päätinkin jättää kurssin. Jos nyt en ole hirveästi saanut vinkkejä siihen, miten minun tulisi opettajana toimia, niin ainakin minulla on entistä selkeämpi kuva siitä, miten en halua toimia.

 

Ennen kotiinlähtöä ehdimme vielä tehdä yhden viimeisen reissun parhaiden ystävieni kanssa, matkassa mukana minulla oli saksalainen Kathleen, turkkilainen Yener ja espanjalainen Germán.   Viikonlopun vietimme tien päällä, kun perjantaiaamuna suuntasimme bussilla kohti Cordobaa (yksi lempparipaikoistani), lauantaina seikkailimme Sevillassa (uusi lempparipaikkani) ja sunnuntai-iltana palailimme takaisin Granadaan. Cordobaa taisin jo aikaisemmassa tekstissäni hehkuttaa, mutta nyt täytyy kyllä myöntää että Sevilla vie voiton kaikista Espanjan kaupungeista! (Heittämällä ohi mm. Barcelonasta ja Madridista) Sevillassa riittää paljon nähtävää, mutta kaupunkina se on kuitenkin vielä hyvin espanjalainen ja äärettömän kaunis. Eli jos podet yhtään matkakuumetta, niin suosittelen lämpimästi yhdistelmää Sevilla + Cordoba, vain reilun 100 kilometrin päässä toisistaan!

 

                                            Plaza España Sevillassa

                                          Cordobassa palatsin raunioilla

Sevillassa vuokrasimme pyörät pariksi tunniksi ja näimme todella paljon. Ihanaa vaihtelua "perusturisteiluun"!

Lämpötila pyöri koko viikonlopun ajan 30-35 asteen tuntumassa, viuhka oli hyvä ystäväni!

                                             Cordoban sillalla

                                            Plaza de España Sevillassa

                                           Sevillan katedraali

                                                Pyöräilymaisemia Sevillassa

                                  

Näkymät bussista olivat aika huikeat, silminkantamattomiin auringonkukkia! :)

Perjantai-aamuna koittaakin sitten se hetki, jolloin Ryanairin siivillä lentelen kohti Tamperetta. Lento lähtee aamulla kello 6, joten viimeisen yöni Espanjassa taidan viettää lentokentällä. Viimeiset päivät kuluvat ystävien kanssa, tuttuja katuja kierrellen ja fiilistellen. Granada on nyt mun kolmas koti, Vähiksen ja Jyviksen lisäksi.  

 

Pian nähdään,

 

Susanna

Ps. Perjantaiksi Suomeen luvattu +8 astetta ja vesisadetta.... Taidanpa vielä kerran karata rannalle ennen kotiinpaluuta!

Keltainen toukokuu

Holahola!

Keltaisen toukokuun antia:

Niin se vain pamahti 25 vuotta täyteen tälläkin leidillä. Synttäreitä juhlittiin etukäteen piknikillä lähipuistossa, kerrankin kun mun synttäreillä on sellainen sää, että voi istua ulkona klo 22 asti, ilman että hampaat lyö yhteen! Vietimme mukavan illan läheisten ystävien kanssa, eikä ollenkaan harmittanut että tuli puolet 50 vuodesta täyteen ;) Kiitos onnitteluryöpystä!

Varsinaisena syntymäpäiväviikonloppuna suuntasinkin sitten Barcelonaan ja paras synttärilahja oli tietysti se, että Barcelonan lentokentältä löytyi Mika. Vietimme Barcelonassa kolme päivää, hyvä idea oli ostaa liput turistibussiin, joka kiersi läpi Barcelonan keskustassa sijaitsevat merkittävimmät nähtävyydet. Välimatkat olivat melko suuret, joten kävellen emme olisi nähneet läheskään kaikkea sitä, mitä nyt näimme. Parhaita paloja Barcelonasta:

 

                                             Maisemia Montjuïc-kukkulalta

Turistibussin kyydissä, iltasella oli jo sen verran kylmää kyytiä että vain hullut suomalaiset tarkenivat kyydissä!

La Boqueria-kauppahalli, johan oli herkkua jos jonkinmoista!

                                         Plaça de Catalunya

 

Antoni Gaudín suunnittelema Sagrada Familia-kirkko, jonka rakennustyöt aloitettiin 1880-luvulla ja jonka odotetaan valmistuvan 2020-luvulla. Mutta jos rakennustöistä vastaa espanjalaiset, niin tuskin tulee valmistumaan... :)

 

 

Lempparipaikkani oli kuitenkin Camp Nou, eli FC Barcelonan kotistadion. Jotta tätä valtavaa katsomoa, museoa, vierailijoiden pukuhuonetta ja mediatilaa pääsi hämmästelemään täytyi kustantaa "vaivaiset" 23 euroa. Kyseisenä viikonloppuna olisi ollut myös Barcelonan kotipeli, mutta koska lippujen hinnat huitelivat 600 euron paikkeilla, päädyimme 23 euron lippuun.

 

 Jypkin porukan kanssa ei ihan tälläistä kohtelua saada, hierontapöytiä ja poreallas pukuhuoneessa..

                                                    Messiä moikkaamassa!

 

Matkamme takaisin Granadaan sai yllättävän käänteen, kun lentomme oli juuri sen verran sopivasti myöhässä, että missasimme viimeisen bussin Granadaan. Yö lentokentällä ei innostanut ja hotellihuonettakaan ei tullut varattua, joten vaihtoehdoksemme jäi auton vuokraaminen. Kuvassa ollaan juuri lähdössä ajamaan Malagasta kohti Granadaa, ilman navigaattoria ja pilkkopimeässä. Olipahan kokemus! Muutamat ärräpäät lenteli kun yritimme löytää tiemme Granadaan, mutta loppujen lopuksi matka sujui varsin mallikkaasti. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että emme vielä yhteistä autoa omista.... =D

Barcelonan jälkeen vietimme muutaman päivän Granadassa, ja päivät menivät seuraavien aktiviteettien parissa:

Granadan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa "arabikorttelissa" sijaitsee useita ihania teehuoneita, pieniä kauppoja ja tietysti tälläisiä turistijuttuja. Oman nimensä sai arabian kielellä ikuistettua paperille. Ainakin kyseisen miehen mukaan paperissa lukee Mika ja Susanna (toinen vaihtoehto on tietysti että mies vaan väänteli muutamat koukerot paperille ja rahasti hölmöt turistit, haluan kuitenkin uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon!)

Suomen peliä jännitettiin läppärin pieneltä ruudulla, muutaman sekunnin viiveellä. Hyvät huudot silti saatiin aikaiseksi!

Puistopiknikiä auringonpaisteessa

 

Vielä ennen Mikan kotiinlähtöä harrastimme kuitenkin pientä maakuntamatkailua Andalusiassa. Lauantaiaamuna päästelimme bussilla Nerjaan, joka on yksi Aurinkorannikon rantalomakohteista.

 

Jo muutaman tunnin jälkeen totesimme, että Nerja on ruotsalaisille ja briteille sama kuin Fuengirola suomalaisille. Joka puolella kuulimme sitä toista kotimaista sekä brittiaksenttista englantia. Menoa se ei kuitenkaan haitannut, Nerja lumosi valkoisilla taloillaan, pitkillä hiekkarannoilla ja rauhallisella tunnelmallaan. Täydellinen lomakohde siis aurinkoa ja rauhaa etsiville!

Sunnuntaina otimme jälleen bussin alle ja suuntasimme kohti Rondan kaupunkia. Etukäteen olin kuullut paljon kehuja kyseisestä paikasta ja sen uskomattomista näköaloista, joten halusin sen päästä itse myös katsastamaan. Vanha ja kuuma bussi kuskasi meitä serpentiinitietä läpi peltojen ja pikkukylien, jossain vaiheessa aloin jo miettimään onko mikään maisema tämän tuskan arvoinen. Lopulta saavuimme kaupunkiin (joka todellakin sijaitsi keskellä ei mitään) noin kilometrin korkeudella merenpinnasta. Hetken pyörimisen jälkeen löysimme kartan ja aloimme suunnistamaan kohti 100 metriä syvää rotkoa ja sitä ylittävää siltaa Puente Nuevoa (Uusi silta), joka valmistui vuonna 1793 ja on nykyisin Rondan tunnusmerkki. No, voin kertoa että maisemat olivat hikisen matkan arvoisia!

Niin se vain vähiin käy aika, päiviä on jäljellä 14, olo on samaan aikaan järjettömän innoistunut ja äärettömän haikea. Alkaa olla käsillä hetket, kun asioita tehdään täällä "viimeistä kertaa". Pohojammaan kollegaa lainatakseni, nyt ollaan jännän äärellä!

 

Besos,

Susanna

Viisi viikkoa jäljellä on...

Niin se vaan on kevät Espanjan auringon alla vierähtänyt ja viimeiset viisi viikkoa ovat edessä. Aika tosiaankin on liitänyt ja viimeiset viikot hurahtavat varmasti nopesti, koska tekemistä on paljon. Ensi viikonloppuna lennän Barcelonaan (lennot edestakaisin 57 e!) ja siellä lentokentältä pitäisi löytyä yksi maailmanmatkaaja-Mika (Hong Kongin ja Thaimaan kautta Espanjaan). Vietämme kolme päivää Barcelonassa ja lennämme sitten yhdessä Granadaan ja saan nauttia Mikan seurasta vielä kokonaisen viikon!

Mutta mitäpäs sitä on tultu hommailtua, tässä tulee nyt sekalainen kertaus viime viikkojen tapahtumista. Toissa viikolla lähdin hollantilaisen ystäväni kanssa käymään Córdoban kaupungissa, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Granadasta. Córdobasta tuli nyt ehdottomasti yksi lempikaupungeistani, voin suositella todella lämpimästi!

 

Suuri syy Córdoban viehättävyyteen oli varmastikin se, että kukkia oli paljon ja kaikkialla. 

Näkymät Cordoban roomalaisen sillan luota. Nimensä silta sai sen rakentaneilta roomalaisilta, joiden hallussa Córdoba oli kauan ennen maureja.

 

Vierailimme myös kaupungin tärkeimmällä muistomerkillä, 700-900 luvuilla rakennetussa entisessä moskeijassa "La Mezquita". Se olisi maailman kolmanneksi suurin moskeija, ellei kristittyjen noustua valtaan siitä olisi tehty kristillistä kirkkoa, miltä ajalta on myös sen sisäpihalle rakennettu katedraali.

Kukkaloistoa löytyi myös Alcázar of Córdobasta, keskiaikaisesta linnoituksesta.

 

Toukokuussa Córdobassa vietetään "patioferioita", jolloin vanhassa kaupungissa koristellaan kukkasin porttikongien sisäpihat. Yhdellä sisäpihalla saattaa kasvaa yli 80 kukkalajia, joita kasvatetaan läpi talven. Juhlinta huipentuu kauneimman sisäpihan valintaan.

 

 

Viime viikot Granadassa ovat olleet todella lämpimiä, lähes joka päivä lämpömittari kohoaa 30 asteeseen. Helpotusta helteeseen tuo onneksi kuntosalini ulkouima-allas, mahtava tapa viettää vapaapäiviä! Treenikavereina minulla on suomalainen Hilla ja saksalainen Julia, hikijumpan jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla loikoilla uima-altaalla.

 

Toinen vaihtoehto on ottaa auto tai bussi alle ja suunnata rannalle. Noin 45 minuutissa pääsee lähimmälle rannalle. Kuvassa edustavat Turkki, Espanja, Suomi ja Saksa.

 

 

Vappua Espanjassa ei juurikaan vietetä, niinpä kehittelimme oman piknik-lounaan vappupäivänä ystävieni kanssa. Tuona päivänä lämpötila taisi kieppua 33 asteen tuntumassa ja lopulta meidän oli pakko siirtyä sisälle vilvoittelemaan. Vaihtelua Suomen vappuun, kun yleensä saa palella.

 

Vapun sijasta täällä juhlittiin Día de la Cruzia, vapaasti suomennettuna ristin päivää. Oletin juhlan olevan jollain tapaa uskonnollinen, mutta espanjalaiseen tapaan tämä olikin vain yksi (teko)syy juhlia ja nauttia lauantaista! Ympäri kaupunkia riitti ihmisvilinää, kun aukioille pystytettiin koristeltuja ristejä ja erilaisia asetelmia niiden ympärille. Sen lisäksi lavoilla esiintyi kaikenikäisiä ihmisiä esittämässä espanjalaisten perinteikästä sevillanas-paritanssia.

 

Niin pienet kuin isotkin tytöt olivat pukeutuneet sevillanas- tai flamenco-asuihin.

 

Ristien ja asetelmien välillä käytiin kilpailua, päivän päätteeksi valittiin näyttävin asetelma. Aikoinaan kilpailua on käyty naapurustojen välillä, mutta nykyään kilpailuun osallistuvat ne, joita asetelmien tekeminen kiinnostaa. Usein asetelmat tehdään jonkin ravintolan viereen, asetelman rakentajat saavat sponsorin ja ravintola asiakkaita!

 

Yhtenä päivänä sain vihdoin aikaiseksi lähteä keskustan ulkopuolella olevaan Lidliin ruokaostoksille. Hymy olikin leveä, kun kotiintuomisina oli ruisleipää, näkkäriä, raejuustoa ja lakua! Ostoksistani intoutuneena päätinkin kokata kämppiksilleni suomalaisen illallisen. Tarjolla oli perunoita ja lihapullia, näkkäriä ja ruisleipää sekä jälkkäriksi lakua ja piparia (löysin ruotsalaisia pipareita).

 

 

Jottei todellisuus nyt aivan unohtuisi, niin toukokuussa tosiaan riittää kouluhommiakin tehtäväksi. Yksi iso työ tosin on jo takana, musiikin kurssia varten meidän piti tehdä ryhmätyönä kattava ohjeistus musiikin tunteja varten. Espanjalaisten opiskelijoiden lisäksi ryhmässäni oli toinenkin suomalainen tyttö ja saimmekin tehtäväksemme kehitellä jonkilaisen aktiviteetin musiikin tuntia varten. Ainoa ohjeistus oli, että laulussa täytyy olla jokin tarina. No, lopputulos on tässä, Leipuri Hiivaa me nyt sitten hoilotamme espanjalaisten opiskelijoiden kanssa :) 

 

Tulevalla viikolla on kaksi koetta, joten viikonloppu on sujunut opiskelun parissa. Tosin opiskelukin on huomattavasti mukavampaa puistossa auringonpaisteessa!

 

 

Ihan mukavasti olen täällä saanut myös väriä pintaan, musiikin tunnilla espanjalaiset opiskelijat ihmettelivät rusketustani ja pienen vertailun tuloksena olikin se, että olen ruskeampi kuin espanjalaiset kurssitoverini. Ei siis ihmekään, että uusia ihmisiä tavatessani he eivät todellakaan arvaa minun tulevan Suomesta. Näytän kuulemma enemmän espanjalaiselta kuin suomalaiselta, cool!

 

 

Viiden viikon päästä on kuitenkin tämän (puoliksi) espanjalaisen tytön aika palata Suomeen. Fiilikset kotiinpaluun suhteen ovat hieman ristiriitaiset, odotan kyllä innoissani tuttuihin ja turvallisiin asioihin palaamista, mutta toisaalta palaaminen tuntuu jännittävältä ja ehkä jopa hieman pelottavalta. Miten sitä osaa tämän kokemuksen jälkeen orientoitua takaisin Suomi-elämään? Viime viikkojen aikana olen joutunut jo hyvästelemään ystäviäni, jotka ovat palanneet kotiin ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että en enää näe ihmisiä, joita olen täällä nähnyt lähes päivittäin. Granadaan tullessani tapasin tytön, joka oli kyyneleet silmissä lähdössä täältä kotiin. Tuolloin ajattelin, että minähän vain tulen tänne, vietän viisi kuukautta ja lähden kotiin. No, voin kertoa että ei se ihan noin helposti toimikaan! Olen saanut täällä ihania ystäviä ja viettänyt upeita hetkiä, elänyt espanjalaista elämää. Pieni pala minusta taitaa jäädä tänne.

 

Susanna